Kotitilalla kasvatetaan kaneja ensisijaisesti lihan vuoksi. Silti meiltä ei mitään mene hukkaan. Kanien korvat, käpälät ja hännät kerätään teurastuksen yhteydessä talteen ja kuivatetaan koirille, kissoille ja freteille leluiksi ja herkuiksi. Nahka karvoineen otetaan talteen ja joko pakastetaan, kuivataan tai suolataan myöhempää käyttöä varten. Teurasroippeet menevät läheiselle koirafarmille ruoaksi. Oikeastaan käytännössä vain veri ja sappirakko menevät ns. hävikkiin sekä tietenkin mahdolliset sairaat eläimet tai elimet, jotka eivät ole ihmisen tai eläimen ravinnoksi kelpaavia.
Ilmakuivatut taljat lähtevät joko sellaisenaan koiranomistajille, esim metsästys- ja vinttikoirien koulutukseen ja motivointiin, tai parkkaamolle. Parkkaamolta tulevat taljat menevät myyntiin mutta niitä suosittelemme käytettäväksi lähinnä koristeina. Parkkaamolle lähteekin taljoja yleensä vain silloin kun kiirettä on pitänyt ja kaikki nurkat uhkaavat jo täyttyä perinneparkkausta odottavista taljoista.
Pakastetut ja suolatut taljat perinneparkataan tilalla käsityönä. Joskus myös parkitsemista kiinnostuneet ostavat näitä taljoja ja opettelevat itse parkitsemaan tai ostavat kotitilan emännältä parkituskurssin.
Kotitilan emäntä kävi parkitsemiskurssin kesällä 2018. Kurssin jälkeen hän jututti erilaisilla markkinoilla ja tapahtumilla useita seppiä kunnes löysi sepän joka otti tarvittaviin tuotteisiin tutustumisen asiakseen sekä sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että seppä tietää mitä on tekemässä. Kurssin jälkeen emäntä muokkasi muutamia taljoja kotona ja etsi kirjastosta kaiken tiedon parkitsemisesta. Nettiä hän kahlaili myös mutta, koska sanasto on melko spesiaali eivät muut kielet olleet vaihtoehto, tulos jäi muutamaan blogipostaukseen.
Kesällä 2021 emäntä löysi vihdoin etsimänstä, kun perinnenahkurimestari Hanna Nore julkaisi kirjan Nahan jäljillä – Metsän unohdetut aarteet. (Kustantaja Readme.fi)
Hanna kertoo kirjassaan luonnonmukaisesta perinneparkituksesta näin:
”Luonnonmukainen perinneparkitus on katoava perinnekäsityötaito, jonka arvomaailmaan kuuluu eläimen kokonaisvaltainen jatkojalostaminen. Mitään ei tule koskaan heittää pois. Perinneparkitus on tapa käsitellä raakavuotia täysin käsityönä kotimaisin luonnon omin kemikaalein. Perinnenahkurin pyrkimys on nähdä ja löytää jokaiselle raakavuodalle paras mahdollinen parkitustapa ja tätä kautta oikea käyttötarkoitus.” (Nore, 2021, s. 21)
Hanna kertoo myös perinneparkittujen nahkojen hyvistä puolista näin:
”Luonnon omilla kemikaaleilla parkitun nahan parkintaprosessi on pitkä, mutta lopputulos on luontoystävällinen, eettinen, vesipestävä, kotimainen ja perinteitä kunnioittava – eikä ulkonäöstäkään joukuta tinkimään!” (Nore, 2021 s. 22)
Kotitilalla ei asu valitettavasti ammattinahkuria, nahkurimestarista puhumattakaan mutta ihan kelpoja taljoja täältäkin valmistuu.
Jos taljat, raakanahat, kurssit tai muut tuotteemme kiinnostavat ota yhteyttä.