Kotitilalla ei juurikaan astuteta kaneja loppusyksystä eikä alkutalvesta.
Kani on tiineenä vain 31-33 vuorokautta. Synnytyksen lähestyessä emo tekee heinistä tai oljista, useinmiten pesäkoppiin, klassista linnunpesää muistuttavan painauman, jonka se vielä vuoraa omilla karvoillaan. Hormoonit saavat karvan irtoamaan emon mahasta ja kyljistä.
Emo käy imettämässä poikasia 1-2 kertaa vuorokaudessa ja viipyy pesällä vain muutamia minuutteja. Pennut toki yrittävät ottaa emon käynneistä kaiken irti ja roikkuvat emon nisissä kiinni, kunnes syystä tai toisesta joutuvat irroittamaan otteensa. Naaraiden pesäkopeissa on usein korkeahko kynnys niin, että poikaset joutuvat irroittamaan otteensa nisästä ja jäävät pesänkopin sisälle. Kynnyksistä huolimatta joskus joku kanivauvan näköinen iilimato onnistuu roikkumaan nisässä vaikka emo hyppelisi kuinka. Pesäkopin ulkopuolelle eksynyt sokea, kuuro ja lähes karvaton kanivauva paleltuu hetkessä kuoliaaksi, koska emo ei osaa viedä pienokaista takaisin eikä poikanen löydä yleensä pesää vaikka kynnystä ei olisikaan. Pesäkopin sisään pudonneet pienet lähtevät heti otteen nisästä irrottuaan kömpimään kohti pesää ja sisarusten lämpöä.
Kesän lämmössäkin kotitilan emäntä hermoilee poikasten selviämisestä ja viettää katkonaisia öitä kun käy kylmimpinä kesäöinä tarkistamassa että emon häkissä ei ole yhtään palelevaa mönkijäistä. Talven pakkasilla emännän hermot olisivat riekaleina ja siksi ensimmäiset astutukset tehdäänkin kun kevät koittaa ja päivät lämpenevät.
Vuoden ensimmäiset astutukset tehtiin kellaritiloissa asuville angoroille tammikuussa. 11.2. Lyyli synnytti huolellisesti rakennettuun pesään 6 pienokaista. Poikasten isä on luonnonkeltainen Into ja poikaset olivat kaikki aika tummia, ehkä mustia ja sinisiä väreiltään. Vauvojen sukupuolista voi esittää vain valistuneita arvauksia mutta emännän arvaus on 2 tyttöä ja 4 poikaa.