Kun ajatukset hidastamisesta ja kestävästä kehityksestä alkoivat jylläämään kotitilan emännän päässä, päätti hän toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja ratkaista loppuelämän juhlapukeutumisen ongelman yhdellä kertaa. Näin sai alkunsa projekti Alatornion kansallispuku. Paikallisen kansalaisopiston kansallispukukurssilla, ihanan Aino-opettajan johdolla, alkoi unelma puvusta hiljalleen muuttua todeksi. Kyseisellä kurssilla kansallispuvut valmistetaan käsin, perinteitä kunnioittaen. Näin tulivat ennestäänkin käsityötaitoiselle emännälle perinnekäsityöt repertuaariin.
Hiljalleen kiinnostus perinnekäsitöihin laajeni, ja lopulta se muuttui ihan perinnekäsityöhulluudeksi. Kaikki entisaikaiset käsityötaidot on vain saatava opittua. Kursseja onneksi Suomen-niemeltä löytyy laidasta laitaan ja niin on emäntäkin startannut ooppelinsa milloin kehruukurssille ja milloin taljan parkinta -kurssille. Aina uuden käsityötaidon opittuaan emännän päässä alkaa raksuttamaan, ”Miten tämän taidon voi tuotteistaa ja jakaa ilosanomaa perinnekäsitöiden ylivertaisuudesta muillekin?”.
Vuosien opettelusta huolimatta taitoja on vielä opittavana. Toisaalta, hiljaa hyvä tulee.